I hooked up the Internet with my 56K modem speed

Perjantaina töiden jälkeen mä kirmasin uusimaan tukkani. Oon elellyt samoilla kuppaisilla pidennyksillä since joulukuu 2011, joten päivitys tuli totisesti tarpeeseen. Harmikseni mun vaatima määrä mustia pidennyksiä näytti ei-oota, joten väliaikaisratkaisuna heittäydyin villiksi ja länttäsin päähäni punaisia synteettisiä pidennyksiä. Ja sanonpahan vaan että synteettiset pidennykset = never again. Nää ei kestäneet kuosissa edes yhtä viikonloppua; tänä aamuna punainen osa pehkosta oli kotibileiden tiimellyksessä niin rastoittunut, et jouduin heittämään sen pienille leteille. Huomenna käyn kyllä hakemassa ne loputkin mustat karvat ja heitän nää rastamöhnäkkeet Tuonelan jokeen. :--|

Viikonloppu oli jälleen mitä mainioin. Oli just oikeassa suhteessa pelaamista, aamuöisen Helsingin tyhjien katujen ihmettelemistä, kotibileitä, asuntoautoja sekä vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Pääsin pitkästä aikaa oikein kunnon vanhan liiton kotibileisiin, joissa tyhjennettiin jääkaappi, laulettiin Singstaria viskiäänellä, keskusteltiin mukadiippejä ("sä oot hei tyhjä ympyrä") ja nukuttiin sekalaisilla patjoilla ympäri maita ja mantuja. Oikeaoppiset kotibileet pidetään ehdottomasti jonkun sopivasti boheemin tyypin vanhempien omakotitalossa - ja nää oli just semmoset kotibileet. Ai että, kyllä sielu virkistyi kun pääsi salaa lipittelemään toisten vanhempien import-kaljakokoelmia ja väsäilemään Pekingin kana -tatuointeja. Ja tietty näkemään kavereita, jotka on yksiselitteisesti vaan ihan huipputyyppejä, mut joita näkee aivan liian harvoin. Jäi kaiken kaikkiaan aika hyvä fiilis kaikesta tosta, koska kohta sitä ollaan kuulkaas Pekingissä ja ihan erilaisessa kotibileskenessä. (Mikäli kiinalaiset uskaltaa mua koskaan ees mihinkään kutsua - kiinalaiset pojat nimittäin pelkää mua. 8D) Mut niin, tää tuli jotenkin nyt vaan niin oikeaan väliin!

 

Meikämongoli Vantaan illassa. Ja joo, roikun toisella raajallani bussipysäkin katosta......

Ja sunnuntai elikäs pieruverkkaripäivä! Tissirusketusrajat on toki hienot - samoin tua vessanpytty.

Tässä viipottavassa elämäntyylissäni kotipäivät on melkoisen harvinaisia. Viimeksi oon tainnut viettää kotipäivää joskus pari viikkoa sit, joten ai perkules kun teki hyvää tänään vaan heittää tukka rasvanutturalle ja nöpöttää finnit helottaen koko päivä koneella. Oon pelannut Little Big Adventurea ja napittanut City Hunteria, jotka on molemmat aivan huikeita. City Hunter menee heittämällä mun lemppariksi korealaisten sarjojen sfäärissä, joten siitä (ja Lee Min Hosta!) väsään kyl ihan omat hehkutusjuttunsa. Sen sijaan haluan ilmoitusluontoisesti osoittaa teille, kuinka upea peli Little Big Adventure on:

En oo koskaan pelannut peliä, jossa on yhtä intiimi fiilis - ja jossa on itse niin henkilökohtaisesti mukana. LBA on kohtalaisen vaikea peli, ja jokainen game over tuntuukin sit sen intensiivisyyden ja henkilökohtaisuuden takia ihan maailmanlopulta. Harvoin sitä tulee kyllä pelatessaan käytyä samanlaisia tunneskaaloja läpi ja oltua tunnista toiseen yhtä "nnghggh I shall not die!" -tunnelmissa. Ja mitä hittoa - LBA:n menumusiikki on yks hienoimmista biiseistä ikinä. Mun mielestä kyseessä on aika varteenotettava meriitti! Ja hei nyt tahtoisin tietty tietää et onks täällä muita LBA-faneja, vai oonko ainoa laatuani? '__'

Sit oon kans pohtinut kaikkia niitä paikkoja ja ihmisiä, joista en tiedä vielä mitään mut jotka odottaa mua jossain tuolla. Ja sitä, et just nyt mulla on kuitenkin vielä aikaa loopittaa kung fu -tunnareita sotkuisessa huoneessani, miettiä et "ens kuussa mennään, mut ei ihan vielä" ja elää tätä kesää ihan täysillä. Tää on taas näitä välitiloja, joista oon oppinut nauttimaan aika paljon.

Ja hei kertokaa mielipiteenne: teenkö mun Kiinan-vaihtovuoden ajaksi erillisen blogin vai jatkanko vaan samaan malliin tänne paahtamista? Komsuja kehiin kiitos, meikä ei nimittäin tiedä kumpi ois paree!

Loppuun on viel pakko heittää tän hetken lempiräbäytys Ronald Jenkeesilta:

Top of the ’93, I woke up, drove to the store, and bought me a Dell PC
100 Megahertz Processor Speed:
“This is all you need,” he said, “trust me.”
I opened the door, soon as I came home;
Please hold my calls ‘cause I’m usin’ the phone.
Dial-up Modem, Analog connection, 56K, 56K.


I hooked up the Internet with my 56K modem speed and now
Meet all my peeps on the World Wide Web, that’s where they bein’ now.

Näillä lyriikoilla ei voi mennä pieleen !

Peeäs: Joku on eksynyt mun blogiin hakusanalla "onnellisuus". Hymyilytti. ^__^

北京外国语大学 - it's happening !

Tällä viikolla haltuuni on viimein siirtynyt lappusia ja lippusia, jotka ovat saaneet mut tekemään kolmiloikkaliikkeitä yliopiston päärakennuksella ja vääntämään toisinaan kans dramaattisia onnenkyyneleitä.

Lokakuussa alkaneen odottelun jälkeen musta viimeinkin tuntuu, että se ihan oikeasti tapahtuu! Ja ekaa kertaa musta tosissaan _tuntuu_ siltä että oon menossa vuodeksi Pekingiin. Mun ei tarvi kuin vilkaista näitä kyseenomaisia lappuja ja oon koko loppupäivän posket silmillä.

Nyt ollaan niin loppusuoralla, et ehkä uskallan jo vähän hehkuttaakin! Eli mun vaihtoyliopisto on tosiaan Beijing Foreign Studies University, tuttavallisemmin BFSU. Kiinaksi instituutio on nimeltään 北京外国语大学 - ja voi kuulkaas sitä itsetyytyväisyyden määrää, kun voin sanoa rehellisesti osaavani kirjoittaa  kyseisen nimen kans kiinaksi! BFSU sijaitsee Haidian districtillä, joka on vissiin jonkinmoinen Pekingin kulttuurin kehto: alueelta löytyy useita yliopistoja, pari riskiä kesäpalatsia ja muita moisia juttuja!

Mun googletustaidoilla en löytänyt tietenkään yhtäkään järkevää kuvaa yliopiston kampukselta, mut Haidianista löytyi pari aika makeeta:

 Damn right I'm excited! Ja arvatkaa mitä: mun lähtöön on enää kuukausi!

harusaki sentimental

Okei, myönnetään: Espoo ei oo hullumpi näin kesäisin.

Vuosaaren oranssi hirviö

Viikonloppu oli ajottaiseen hajotukseen johtavasta työmäärästä huolimatta melkoisen jees. Pohjallakin kuitenkin käytiin: järkytyin suuresti, kun Henry's Pubin vessaan oli ilmestynyt "ei muille kuin asiakkaille (koskee myös feissareita)" -lappu. Kyseinen vessa on nimittäin ollut mulle elintärkeä headquarters, jossa oon käynyt potemassa kaikenmaailman ruokamyrkytykset, krapulat ja yleiset hajoamiset. Ny täytyy etsiä uusi päämaja, sillä mähän en kahta euroa vessaluuhailusta ole valmis maksamaan. 8-< Otin kaihoisana vikat posulit vanhassa tukikohdassani ja jätin sen ikiajoiksi taakseni:

Mistä mä löydän uuden päämajan?? Jos jollakulla on tietoa helsinkiläisistä vessoista, joissa saa rauhassa meikata sekä pestä ja värjäillä tukkaa ilman valituksia, niin kertokoon heti!

Töistä mää sit kipitin kotiin ja heitin haalarit jalkaan vikaa kertaa tänä vuonna - ja oikeastaan vikaa kertaa pitkäänpitkään aikaan, koska Kiinassa ei paljoa haalariurpoilla sit. Kyseessä oli tällä kertaa Olarin appro, joka järjestettiin tänä vuonna perinteikkäästi jo tokaa kertaa! Kuten arvata saattaa, kaikenmoiset perinteet oli meillä tärkeässä roolissa - mut näppärinä nuorina naisenalkuina keksittiin myös vaikka mitä uusia tapoja rienata natiivien illanviettoa.

Välikommenttina mainittakoon, että ai hitto mä tykkään näistä flikoista!

Lauantainen työpäivä alkoi hempeissä merkeissä, kun mun lempipulsu osti mulle jauhelihapaketin haalimillaan pullonkeräysrahoilla. Mun lempipulsu on itähelsinkiläinen herrasmies, jonka suurin pelko on että Vuosaaren oranssi hirviö löytää metron, matkustaa keskustaan ja rakastuu muhun. Mun täytyy kuulemma suojautua tältä hirviöltä syömällä kaikkea oranssia. ("Esimerkiksi vadelmajätskiä", ehdotti hän.) Musta tää Vuosaaren hirviön keissi on ihan kiintoisa, ja sen takia oon hengaillut duunitauoilla kyseisen herrashenkilön kanssa ihan mieluusti. Mut tää jauhelihajuttu tuli kyllä nyt täysin yllätyksenä! Yritin kysellä et miks kaikista maailman jutuista just jauhelihapaketti, mut tuntemattomat ovat kuulemma herran (ja oranssin hirviön) tiet.

Sain tietysti kans ruokamyrkytyksen, joka laimensi tunnelmia hetkeksi. Kokosin itseni kuitenkin onnistuneesti päivän mittaan ja mullistin siinä sivussa erään korsolaisen miehen elämän perusteellisesti. Reppis kun ei ollut ennen nähnyt feissaria. Hankin kans itselleni mitä junteimmat rusketusraidat ja kärähdin muutenkin aika kokonaisvaltaisesti. Tää kyseinen otos olkoon osoituksena pisamieni määrästä ja kärähtäneestä olemuksestani. Aika kreisiä olla jo ennen kesäkuun alkua näin kesäbeibinä.

Kaikenkaikkiaan lauantaihin ja sunnuntaihin mahtui paljon Maailma kylässä -festarointia ja sen jatkoja ja jatkojen jatkoja. Tutustuin monenmoisiin ihmisiin, mut suurimman vaikutuksen muhun kyllä tekivät uusmaolaiset. En oo totisesti tiennyt että Suomesta löytyy moinenkin skene. Keskustelin myös eläväisesti kiinaksi uiguurien tilanteesta. Lausumani olivat lähinnä "bu hao" -linjaa ("not good"), mut ehkä oon ihan sinut sen kanssa että oo (vielä!) mikään kiinalyyrikko. Ollessani myöhemmin jatkojen jatkoilla 50 vee Mao-hörhöjen kanssa mut valtasi hetkellisesti hyvin omituinen tunne, ja päätin hipsiä vähin äänin pois paikalta. Kotimatkalla tutustuin kuitenkin ghanalaiseen kurkkulaulajaan, jonka sonetteja kuuntelin ensimmäisen aamubussin tuloon saakka. Mun viikonloppu oli kaikenkaikkiaan aika etnistä sorttia!

Yritin kans koko viikonlopun saada kaveria ottamaan musta posekuvaa, mut ilmeisesti mulla ei oo yhdessäkään kuvassa normaalia ilmettä.... En oo vissiin malliainesta - ja tradenomeja ei todellakaan oo luotu kameranvartee. Näytän lähinnä joltain nuu-olennolta.

Apua noi rusketusrajat. 8D Miten niistä pääsee eroon?

Tänään mulla on eka vapaapäivä miesmuistiin ja aion kyllä viettää sen jossain pellolla röhnöttäen ja lukien tentsuun "Just and Unjust Wars" -opusta, joka on ollut mun lukulistalla jo pitkään. Tämän lisäksi alan tosissani pohtimaan matkajuttuja, koska hitto tässä pitäis jo päälle kuukauden päästä astella Idän pikajunaan. Jos oon oikein skarppina, niin voisin illalla vähän höpötellä tänne mun matkasuunnitelmista! Tää Trans-Mongolian matka vaatii viisumeiden ja lippujen puolesta paljon enemmän etukäteisvalmisteluja kuin mun aiemmat päivän varoitusajalla toteutetut lennokkaat lähdöt. Katsotaan selviänkö moisesta suunnitelmallisuudesta!

first date mullet

Mä ihan tosissani diggailisin päivitellä vähän useammin, mut tän hetkisessä elossani moinen ei taida onnistua. Kävin kotona viimeksi perjantaina (elikäs viisi päivää sitten), ja kaiken tän väliajan oon vaan hengaillut siistien tyyppien kanssa siisteissä paikoissa. Oon ehkä käynyt vähän töissäkin jossain välissä, mut sielläkin oon vaan tutustunut ihan hiton makeisiin tyyppeihin ja kuunnellut mitä villimpiä tarinoita merimieselämästä, ufosieppauksista ja vakoilutouhuista Manchuriassa. Kaikille sinkkunaisille suosittelen kyllä ihan ehdottomasti duunia feissarina: mua ei oo koskaan tykitetty treffikutsuilla vastaavalla tahdilla. Viikonlopuksi ollaan menossa Maailma kylässä -festareille feissaamaan, ja odotan kyl aika innolla millaista meininkiä siellä tulee olemaan!

Yritän tässä pohtia mitä kaikkea viime päiviin onkaan mahtunut, mut en mitenkään osaa purkaa sitä järkevästi kirjalliseen muotoon. Kesällä aika kuluu jotenkin ihan eri tavalla - ja vaikka sen hallinta tuntuu ihan mahdottomalta, mahtuu kuitenkin jokaiseen hetkeen ihan älyttömästi kaikkea. Oon muun muassa valvonut 57 tuntia putkeen, liftaillut menemään pizzataxien kyydissä (mikä nerokas keksintö!), ihmetellyt etiopialaista elämänmenoa, kiivennyt salaa tehtaan katolle ja keskustellut siellä syvällisiä ranskaksi aamuseitsemään (en osaa sanaakaan ranskaa) ja nukkunut pää koirankopissa. Äsken tulin viimein kotiin ja voin sanoa et kyllä teki hyvää vetästä vanhat kunnon pieruverkkarit koipiin!

Koska teitä kumminkin kiinnostaa, niin kerrottakoon että oon näyttänyt jotakuinkin tältä:

Oon kans ihmetellyt Helsinkiä ja sitä miten se joka kesä onnistuu yllättämään mut. Ihan parhaita päiviä on just nää tämmöset, kun iskee vaan repun selkään ja lähtee tutkimaan mitä kaikkea jännää päämäärättömästä kaduilla vaeltelusta voi seurata.

Koin tänään muuten järkytyksen kävellessäni pitkin Kiasman ja Musiikkitalon välistä laakeaa aukiota. Siis mistä lähtien Helsingissä on muka ollut vastaavanlaista suuren maailman tuntua? Ei siinä nyt missään Punaisella torilla tai Tiananmenilla oltu, mut jotain tosi monoliittista ja suuren kaupungin meiningistä henkivää siinä oli. Tai ehkä se johtui vaan siitä et kuuntelin tosi dramaattista musiikkia kyseistä aukiota ylittäessäni. Emmä tiedä. Mut ihan outoa, ei Helsingissä voi olla tommosia oikeasti laajoja aukioita! Elielinaukio on Suomen kontekstissa just passeli.

En ehkä toivu tästä hetkeen. Terapiamuotona suosin kuitenkin maailman parhaan kesäbiisin kuuntelemista: