hon är förälskad i läraren!

No nyt o Oslo tsekattu - ja mikä tärkeintä, Rammstein koettu. Seitsemän vuotta mä oon odottanut pääseväni näkemään maailman hienoimman bändin, jolle ei koskaan tuu mun elämässä olemaan vertaista. Ja nyt se sit viimein tapahtui. (En laske sitä syksyn 2009 Helsingin keikkaa oikein miksikään, sillä piippuhyllypaikka ei oo mikään paikka katella elämänsä tärkeintä bändiä.) Ja voi hemmetti, Rammstein oli upeempi kuin koskaan. En tuu ikinä unohtamaan sitä miten Lindemann seisoi kipinäsateen alla ja mää pillitin kaikkien näiden seitsemän vuoden edestä. Jos mä voisin sanoa 16-vuotiaalle Heidille näin retroperspektiivistä jotain, niin sanoisin et älä huoli, sun elämässä tulee aika jolloin unelmat toteutuu. Se aika on nimittäin tässä nyt aikalailla käsillä.

Kuluneina vuosina oon niin usein kironnut Rammsteinia ja sitä et se vei mun sydämen näin täydellisesti. Oon hajoillut keikkatauoille, pelännyt niin monta kertaa että se keikkatauko ei koskaan lopukaan ja pillittänyt lippuluukuilla (oikeilla ja virtuaalisilla). Mut on se kaikki ollut sen arvoista. Rammstein für immer perkeles.

Eikä Oslokaan paskempi ollut. Oikeastaan se yllätti mut ihan täysin. En ollut odottanut oikeastaan mitään, mut kyseessä olikin sit aivan vitsin makee kaupunki. Kuvia on hitosti liikaa kun ollaan aikamoisia kamerahysterisoijia matkaseurani kanssa, mutta tässä ny ensialkuun muutamia!

Siisteintä Oslossa? Ehdottomasti epämääräiset taidehippikommuunikompleksit ulkoteatterilavoineen sekä vinyylikaupat, joissa on ilmalaivoja ja dinosauruksen luita ainakin viidenkymmenen vuoden tarpeisiin. Ja hassut ihmiset, jotka kulkee helmikuussakin ulkona ilman takkia - ja silti bailaa baarien tanssilattioilla pilkkivarusteet päällä. Päästiin aika hyvin sisään paikalliseen sporttibaariskeneen, kun heitettiin villit Mr. Roboto -tanssit jukeboksin tahdissa norjalainen kalastajaukkokansa yleisönämme. Samoin norjalainen heviskene on nyt kans hallussa ku tuunattiin itsemme yhden illan ajaksi uskottaviksi viikinkimetallisteiksi. Ja sit tietty vielä paikallinen teiniskene, johon päästiin erittäin nohevasti sisään hoilaamalla karaokessa norjalaista hittibiisiä vuodelta 1980 - Hon är förälskad i läraren! En tuu luultavasti unohtamaan kyseisen biisin kertsiä ikinä. Mainio veisu!

Vähän vähemmän makeeta olikin sit noin kolme kertaa Suomea kovempi hintataso. Vedeltiin koko viikko pelkkää pakettijuustoa.

Ny pitäis taas tarttua tenttikirjoihin ja keskiviikkoiseen kiinan kokeeseen, mut mieleni halajaa vain uusiin seikkailuihin. Viikinkien ja turskan syvin olemus on nyt selvitetty, ja seuraavaksi mua niin kutkuttelis Intia. Luen Riinan Intia-blogia aivan hemmetin täpinöissäni ja kaipuu rinkkaelämään on kova. Ja oikeastaanhan tässä olis parikin vaihtoehtoa. Joko lähteä jo kesäkuun alusta junalla kohti Pekingiä halki Venäjän ja Mongolian tai sit tehdä vielä yks Intian matka tässä ennen vaihtoa. Jään pohtimaan asiaa.